9th August 2012

Post

Reviews

BAD JESUS EXPERIENCE - II 10” (Kämänen ja Tuskanen Grey Nunchaku)

Tehdään selväksi se, että BJE on yksi parhaita bändejä Suomessa tällä hetkellä ja nykyisin täällä on tosi paljon hyviä bändejä. BJE on ihan oikeasti vihaiselta ja rehelliseltä kuulostava ryhmä. Ei yritetä olla väkisin jotain, eikä yritetä mahtua mihinkään tiettyyn tyyliin. Soitetaan vaan nopeeta ja kovaa ja hyvin yhteen, niin siitähän tulee väkisinkin hyvää musiikkia, ainakin tässä tapauksessa. Onnekseen ja arvioijan epäonneksi tämä on niitä bändejä, joita ei ihan helposti mihinkään tiettyyn lokeroon tungeta. Perusideana on, että nopeeta ja tiukasti eli hardcorepunkkia, mutta biiseissä on kuitenkin vaihtelevuutta ja vaihdoksia, mielenkiinto todellakin pysyy yllä koko ajan. Siihen päälle dystooppiset visiot Sannan huutamana, niin mä oon myyty. Tämän levyn B-puoli on todella hyvä kokonaisuus ja biisejä rakennetaan erittäin hienosti! Suosittelen erittäin lämpimästi! (.m.)

Toinen Vaihtoehto #240 (4/2012)



Jeesus, Veikki Seivästäjä ja herra Snellman aiheuttavat pahoja viboja jo toistamiseen.

Bad Jesus Experience on herätellyt kutkuttavaa ja tervettä kiinnostusta parin viime vuoden aikana. Pippuristen keikkojen, pippuristen ensimmäisen kymppituumaisen ja pippurisen vokaalityöskentelyn myötä en ihmettele yhtään, minkä vuoksi kehuja satelee joka suunnasta. Armon vuonna 2012 Bad Jesus Experience on iskenyt toisenkin kymppituumaisen pihalle

Söpöistä kissimirreistä ei heti arvaisi kyseessä olevan kiukkuinen hardcore-lätty. Hardcoreahan julkaistaan tässä maassa hyvinkin runsaasti tätä nykyä, mutta Bad Jesus Experiencen eduksi voitaneen laskea bändin tunnistettava soundi. Sannan vihainen ulosanti on vain se kuuluisa kirsikka kakun päällä, sillä Bad Jesus Experiencellä on täysin oma soundinsa. Änkeriä ja tyylikkyyttä löytyy sopivissa suhteissa – se on todettu jo aiemmin – mutta BJE tuntuu vain tiukentavan otettaan reippaan musiikin tekemisestä. Nyansseja sun muita löytyy sen verran paljon, että kiekko pysyy mielenkiintoisena.

Hyppään kyllä ”Tässä ovat palaset kohdallaan” -bandwagoniin, mutta ihan vuoden kovimmaksi hardcore-plätyksi en tätä kiekkoa uskalla ihan vielä kehaista. Yksittäisiä biisejä on melko hankala nostaa esille parin pikakuuntelun perusteella, mutta kieputuskertojen lisääntyessä huomaa huutavansa mukana. Suositeltava levy.

Levyarviot · Jouni Parkku · 6. elokuuta 2012 

4/5 

Julkaisija: Grey Inferno Records, Kämäset Levyt Records, Nunchakupunk, Tuska & Ahdistus (julkaistu: 25.4.2012)

Lammas Zine 2012

Tagged: Bad Jesus ExperienceReviewToinen VaihtoehtoLammas Zine2012

3rd May 2012

Post

Reviews

BAD JESUS EXPERIENCE - “Demokratia” 10”

These nine tracks by Finland’s BAD JESUS EXPERIENCE are a solid and great update of the raw, garage-ier edge of early Finnish hardcore punk combined with current European tendency towards melody. Think GORILLA ANGREB, but with more of a reliance on the blunt slugfest nature of Finnish punk (e.g. IKBAL label, proto-hardcore-era). The female vocals teeter between melodic singing and outright screams, sung entirely in Finnish, with little clue or translation of the lyrics, captured in a relatively clean, but in no way “modern” recording that does not detracts from its impact. Not over-the-top trash; more mid-tempo, rage tempered with hints of melody. Recommended and ace! (KS)
(Grey Inferno)

MRR #330 Fall 2010

Top Tens from MRR #329 • Oct/Fall 2010



BAD JESUS EXPERIENCE - 10” MLP (Grey Inferno/Worst Case Scenario)


Bad Jesus Experience tuo mieleen bändin nimenä ensimmäiseksi jonkin hapsutakkirokkiryhmän. Tämä humalassa vaikeasti lausuttava yhtye teki kuitenkin vaikutuksen heti kun kuulin kaksi näytepiisiä MySpacesta. 10-tuumainen debyyttilevynsä ei tuottanut pettymystä. Ensimmäisellä kuuntelulla huomio kiinnittyi laulun rujouteen ja jonkinlaiseen puheenomaisuuteen (huutolausuntaa?) ja siitä huokuvaan vittumaisuuteen/kiukkuisuuteen. Ja kun lukee inhorealistisia sanoituksia, iskee naisvokalisti Sannan (tsekatkaa Tuomiopäivien Lapsien Painukaa vittuun EP) äänestä kajastava pirullinen sävy vielä kovempaa. Esimerkiksi Miss Mikkeli, jossa kuvataan uhrauksia joita julkisuudennälkäiset tyrkyt (“osaan laulaa, laa”) joutuvat tekemään päästäkseen uransa huipentumaan ehkä jopa niinkin pitkälle, että pääsevät juontamaan omaa TV-chattia: “tuottaja tulee ykköseen, ohjaaja tulee kakkoseen, aah, mä teen mitä vaan kunhan pääsen teidän ohjelmaan”. Kirjoitettuna tuokin pätkä saattaa kuulostaa hupaisalta, mutta se on kaukana hupaisasta Bad Jesus Experiencen esittämänä.

Parin kuuntelukerran jälkeen alkoi kiinnittää huomiota itse piiseihin ja soittoon. Bad Jesus Experiencellä on oma linja niissäkin. Jos ei jotain Käpertyjät-piisin riffin pientä rudipenimäisyyttä ota huomioon, on selviä vaikuttajia vaikea nimetä. Piiseissä on yllätyksiä, kohtia joita ei odota, hidastuksia. Tämä on aika omalaatuista anarkocrusthardcorepunkkia (?). Vähän kaikkea, ja tuloksena on jotakin hyvin oman kuuloista. Ja samalla virkistävän siloittelematonta ja rujoa.

Tuo Bad Jesus Experiencen rujous tulee läpi kaikessa: huudossa, musiikissa, soundeissa. Ja se toimii. Vaikutus on hieman sama kuin muinaisen italialaisen Eu’s Arsen kanssa, joka oli niin ruman kuuloista että se oli suorastaan kaunista; ja ennen kaikkea jotenkin äärimmäisen rehellisen kuuloista. Samalta tuntuu nyt. Tässä on jotain sellaista jalostamattomuutta, särmää, odottamattomuutta, jopa juuri sitä vaarallisuutta joka niin usein tuttuja ja turvallisia uomia pitkin kulkevasta tämän päivän punkista liian monesti puuttuu. Vihaa, halveksuntaa, vittuuntuneisuutta.

Olen myyty. Jos olisin levymoguli, niin tämän levyn olisin halunnut julkaista. worstcasescenario.fi (AH)

Toinen Vaihtoehto #228 (5/2010)

Tagged: ReviewBad Jesus ExperienceMRRToinen Vaihtoehto2010

2nd May 2012

Post

Reviews

CHESTBURSTER / STASI - split EP

What, are you retarded of something? How could you think this was good? Have you ever heard other bands besides your own? CHESTBURSTER sounds like shit, if we’re gonna call a spade a spade - absolute complete total shit. It’s like four guys who read about SLEEP of something started some garbage heavy metal band. Heavy metal is for losers; it’s the worst type of music that I have to be exposed to here. STASI sounds like another kind of shit, like late RAMONES filtered through the OBSERVERS (I’d laugh if I hadn’t choked and died swallowing my own tongue listening to these losers try and play). Oh, figures that this is from Europe, where everything sucks fucking dick (just like HELLACOPTERS). (BB)
(Grey Inferno / Mosh Part / Saiman Silakat)

MRR #330 Fall 2010



Tiitisen lista in the making


Arvostelussa Stasin & Chestbursterin jakama 7-tuumainen levy.

Tiitisen listasta on sanottu paljon ja puhuttu kaikenlaista kyllästymiseen asti. Teinit kioskien lehtitelineillä kyselevät lööppejä lukiessaan, että kuka vitun Tiitinen ja mikä helvetin lista. Ja syystä kyselevät, sillä ihan valveutuneet aikuisetkaan eivät kunnolla osaa vastata varsinkaan viimeiseen kysymykseen.

Listan alkuperään liittyvä Itä-Saksan tiedustelupalvelu Stasi on hyvä nimi punkrockbändille. Helsinkiläinen kvartetti on muotoillut Stasin levynkannesta hienoimman mitä ehkä tänä vuonna on nähty. Siinä piikkilankaan kiedotut aivot näyttävät ukkospilveltä, josta lähtevät salamat taas muodostavat bändin nimen.

Stasin sanoituksissa on mukana kekseliästä sanaleikkiä. Perinteinen rock-hokema twist and shout on saatu muotoon ”gotta twist every word he says, gotta shout at his face, twist and shout, yeah”.

Vinyylin b-puolelta löytyvä Chestburster on hyvää punkrockia Dead Boys meets Sweatmaster -hengessä. Laulu tosin muistuttaa enemmän hardcorea kuin rokkia.

Stasi/Chestburster: split 7”. Grey Inferno Records, Moshpart Records & Saimaan Silakat 2010. Viisi tähteä. Jukka Vuorio

Voima 5/2010 



STASI/CHESTBURSTER - 7” EP
(Grey Inferno/Mosh Part/Saimaan Silakat)

Stasin ensimmäinen piisi Syrup Song ihan oikeaa poppispunkkia, sopiva nimi piisillä siis. Meinasin sanoa, että poppispunkkia kimakkaäänisellä laulajalla, kunnes hoksasin että laulajahan on nainen, joten unohdetaan se kimakkaäänisyys. Kaunista musiikkiahan tämä on. Ja kertosäe on melkoisen tarttuva. Toisessa piisissä, Martian Fellowshipissä, heittäydytään vähän enemmän punk rock -linjoille. Stasista tulee jotenkin mieleen 1980-luvun loppupuoli tai 1990-luvun alkupuoli, jolloin tuli kuunneltua tällaisia popimpia bändejä ja jolloin niitä myös tuntui olleen todella paljon. Kivaa ja harmitonta musiikkia.
Chestbursterin puolella on vain yksi piisi, nimeltään Hooker Street, ja levyn kannessa onkin sitten hookerin kuvia, paljaine tisseineen. Tarkoitushakuisuutta? No, tämä onkin sitä rockia. Raskaasti jyräävää sellaista. Ja täytyy sanoa, että bändi on kehittynyt sitten ensimmäisen 7-tuumaisensa. Olisinkohan silloin aiemmin pohtinut arviossa pieniä Dinosaur Jr. -sukulaisuuksia. Nyt tämä kuulostaa vähän kuin Stooges-henkiseltä ja Sabbath-vartaloiselta stoner-bändiltä. Pelottavampaan suuntaan ollaan menossa. myspace.com/greyinfernorec. (AH)


Toinen Vaihtoehto #226 (3/2010)

Tagged: StasiChestbursterReviewToinen VaihtoehtoMRRVoima2010